Tavoitteeni musiikin tekemisessä on peilata tunteita mahdollisimman rehellisesti ja vangita ne intensiiviset hetket elämässä, kun aika tuntuu tiivistyvän ja lopettavan kulkunsa. Nämä kummalliset hetket voivat liikuttaa meitä syvästi, sytyttää ilon ja merkityksellisyyden tulia, mutta pahimmillaan luoda myös epätoivoa ja surua.

Elämä on paljon enemmän kuin loputon ketju päiviä ja öitä, sanoja ,ihmisiä, tapahtumia, unia, jotka jättävät tunteen jostakin, joskus jopa totaalisen tyhjyyden tunteen. Toisinaan elämä vain tulee kivuliaan lähelle, kulkee lävitsemme miten sattuu.Silloin minä lähes poikkeuksetta kirjoitan laulun.

Näin myös Garden of Love sai alkunsa; hetkistä pimeyden ja valon, toden ja mielikuvituksen rajamailla. Tämä albumi odotti vuoroaan vähän liian kauan. Englanninkielisen levyn tekeminen on ollut suunnitelmissani jo vuosia, mutta jotenkin se vain aina väistyi muiden töiden tieltä. Kunnes tuli syyskuu 2008. Olin juuri aloittanut pitkän keikkatauon, tarkoituksenani vain viettää hiljaiseloa ja kotiutua uudelleen Vakka-Suomeen.

Pianoa soitin kuitenkin joka päivä ja lopulta syntyi laulu Garden of Love. Kun olin säveltänyt kolme laulua, tajusin, että olen tekemässä seuraavaa levyäni.

Olen asunut vuosia ulkomailla isäni työstä johtuen, joten englanti sujuu vaikeuksitta. Itseilmaisu vieraalla kielellä oli silti yllättävän vaikeaa. Kirjoittaessani kuitenkin huomasin, että jotakin paljon monimutkaisempaa astui esiin pimeydestä. Unohdettu elämä, nimittäin. Tunteita ja välähdyksiä, elämyksiä, jotka olin tiedostamattani haudannut mieleni syövereihin.

Kun olin aika nuori ja palasimme matkoiltamme kotiin, halusin vain kuulua joukkoon ja olla osana elämää täällä. En koskaan jakanut kokemuksiani kenenkään kanssa, ja lopulta niistä muodostui oma erillinen maailmansa, täynnä kaipuuta ja tunnetta, jännitystä ja fantasiaa. Välillä se maailma on kutsunut minua, lähetellyt kaikujaan, muistuttanut minua siitä Annasta, joka silloin olin. Jostain syystä en vain ole pysähtynyt kuuntelemaan.

Näiden laulujen kautta ymmärsin, miten välinpitämättömästi olin suhtautunut kaikkeen kokemaani ja miten olin kieltäytynyt antamasta sille kotia sisältäni. Matkalaukkulapsi hoiperteli yhä edelleen pitkin maailman mantuja.. Päätin hakea hänet kotiin ja samalla löysin puutarhan ja tuulessa narisevan tammen, jonka alla voin olla turvassa, en elämältä, en itseltäni, vaan pakkomielteeltä käpertyä yksinäisyyteen. Sen lisäksi löysin intohimon luoda uutta musiikkia.

Vapaudenkin löysin. Hankkiuduin eroon kaikista minua ja musiikintekoa rajoittavista ajatuksista. Kontrollointi tappaa inspiraation, tuhoaa tunteita ja katkaisee sen ohuen langan, joka yhdistää todellisuuden ja mielikuvituksen, ne kaksi maailmaa, jotka taiteilijan on pidettävä elossa. Kielen vaihtaminen auttoi minua kaikessa tässä ja löysin rohkeuden kirjoittaa mistä halusin. Unohdin itseni ja keskityin vain tarinoihin ja musiikkiin ja lopulta ne heräsivät henkiin.

Vahvana ja tunteellisena ihmisenä nautin suomen kielen kulmikkuudesta, jopa aggressiivisuudesta. Se antaa tekstiin voimaa ja särmää. Englannin kieli on rauhoittavampi ja pyöreämpi, sitä on hieman helpompi laulaa. Se syleilee musiikkia eikä käskytä sitä ja sopii hienosti tämän levyn tunnelmaan.

Suomalaisuuteni näkyy kaikessa mitä teen ja olen ylpeä siitä. Vuodet maailmalla eivät kuitenkaan ole yhtään vähäpätöisempiä. Nämä kaksi minulle tärkeätä todellisuutta kietoutuvat viimein yhteen tämän levyn musiikissa ja sulautuvat omaksi kielekseen. Sillä kielellä minun täytyy laulaa.